• 10 Dec, 2025 *

Ei voi puhua Rochardista mainitsematta suomalaisen Recoil Gamesin kohtaloa. Recoililla oli kehityksessä isompi projekti nimeltä Earth No More, mutta julkaisija veti maton projektin alta. Vuosi oli 2009 ja talous ei ollut parhaassa hapessa. Recoil onnistui kehittämään kaksi peliä maaliin asti, Rochardin ja mobiilipeli Rock Runnersin, ennen kuin jouduttiin toteamaan konkurssi vuonna 2017. Tällä hetkellä Rochardia ei saa ostettua miltään kauppapaikalta, mutta onneksi peli löytyy vielä allekirjoittaneen PS3:n kovalevyltä.

Rochard on kaksiulotteista fysiikkapohjaista 2.5D tasohyppelyä ja pulmanratkontaa hieman Trinen tyyliin, mutta scifi-maisemissa. Nimenomainen John Rochard on kaivosduunari asteroidilla ja tarina lähtee liikkeelle, kun asteroidin sisuksista löytyy mystinen rakennelma.

Pelin keskiössä on painovoimatyökalu, jolla saa heiteltyä laatikoita ja liikuteltua akkuja. Myöhemmin tarinassa löydetään päivityksiä ja uusia aseita, kuten laserpyssy sekä pari erilaista kranaattia. Rochardin omaa painovoimaa saa myös muutettua, joka antaa tämän hypätä korkeammalle ja heittää objekteja pidemmälle. Tähtäys hoidetaan oikealla tikulla.

Kentät ovat lineaarisia, joskus mennen pari huonetta takaperin. Kenttäsuunnittelu ei Rochardissa ole huonoa, mutta on valitettavan itseääntoistavaa. Pulmista tulee oikeasti mielenkiintoisia vasta kahden viimeisen alueen aikana, jota ennen lähinnä siirrellään akkuja eri paikkoihin. Kaikkein hauskinta elementtiä, painovoimaa, ei hyödynnetä läheskään tarpeeksi. Rochardin oman painovoiman muuttamista tarvitsee jatkuvasti ja muutamissa kohdissa pompitaankin katossa, mutta sitä toivoisi vähän monipuolisempaa painovoimailua. Esimerkiksi pelin loppupuolella saatavalla painovoimakranaatilla saa liikuteltua esineitä ja oli oikein mukava lisä.

Viholliset saa kaadettua nopeasti, mutta toisaalta Rochardin oma elämäpalkki hupenee melko samaa tahtia. Aivan aivottomasti ei voi siis lähteä ampumaan ja heittelemään laatikoita, välillä on hyvä tarkastella vihollisia ennen kuin lähtee hyökkäykseen. Vihollisten kohtaaminen ei juuri muutu. On lentävä robo, seinäturretti ja vihollisen sotilaat, joilla on pari eri asetta. Pienellä osalla on suojakilpi. Näiden eri kokoonpanoja käydään läpi pelin, eikä pelissä ole pomojakaan, lukuunottamatta viimeistä pomotappelua.

Peli kaipaisi hieman enemmän interaktiivisuutta ympäristön kanssa vihollisten ja tiettyjen esineiden lisäksi. Fysiikan ollessa suuressa roolissa itse fysiikkaleikit jää vaatimattomiksi. Siinä vaiheessa kun painovoimatyökalu saa päivityksen napata ihmisiä, Rochard on parhaimmillaan. Työkalulla pääsee myös svengaamaan Tarzanin lailla, jota olisi voinut hyödyntää enemmän.

Tarina ei juuri herättänyt minussa mitään tunteita mihinkään suuntaan ja päättyy ikävästi cliffhangeriin. Pelin ulkoasu on ehkä hieman geneeristä scifiä, mutta värimaailma on miellyttävä. Musiikit ovat tilanteeseensa sopivia, mutta suurimman osan ajasta taustamusiikki puuttuu kokonaan, joka tuntuu hieman oudolta. Musiikkia kuullaan lähinnä tietyissä tarinaan liityvissä tilanteissa.

Rochard tuntuu oikeasti alkavan kunnolla vasta puolen välin jälkeen, kaikki sitä aiempi tuntuu pitkitetyltä tutoriaalilta. Ehkä pelin DLC:ssä Hard Times oli parempaa sisältöä, en tajunnut ostaa sitä aikoinaan, joten en pääse sitä pelaamaan. Loppujen lopuksi Recoil Gamesin tarina itse on mielenkiintoisempi kuin Rochard, joka on vähän sääli.